voikun ne koulussa tietäs miten raskas matka tää on ollu.viel 2lapsen äitinä on kotihommatkin hoidettava.kerran lähin koulusta ja sanoin et lähen käymää veljeni luona nii oikeesti menin sen luo mut sairaalaan ku oli syöny lääkkeitä.veli ei tajuu mitä se tekee meille ja itellee.se ei tajuu vaikka mitä sattus.mä en voi ymmärtää miksei se tajua.aina se lupaa et lapsilla on eno viel isona.mä joskus valmistaudun jo käymään sen haudalla juttelemas joskus.se oli hakattu täs ykspäivä.jotkut kaverit.hitto mikä kaveri!käy niin sääliks ajatella sitä mitä sille on tehty.mua käy niin sääliks se on mun pieni veli.se on niin hyvä ihminen eikä tee kellekkää mitää pahaa.ne käyttää sit hyväkseen.se niin koittaa kuulua porukkaan kun ei oo muitakaan kavereita.se on niin eksyksissä itsensäkkin kanssa,voikun tuo yläkerran herra kuulis meidät:)